Salibandy kulttuuria sukupolvelta toiselle

Rupesin pitämään 1.-2.-luokkalaisille sählykerhoa. On erittäin hienoa, että niin moni pienistä haluaa pelata salibandya, joka on kuitenkin melko pienehkö laji. Joroisissa se on onneksi kumminkin hyvinkin suosittua ja sen osoittaa myös meidän salibandy-lukio. Tämmöiset kerhot ovat erittäin hyviä, koska lapset saavat liikuntaa, eikä se maksa heidän vanhemmilleen mitään. Sen takia se on melko suosittu. Kun lapset pääsevät noin pieninä pelaamaan salibandya, se helposti johtaa heidät tämän harrastuksen pariin.

Itsestäni on hienoa, että olen vähän kuin esikuva heille. Myös se on hauskaa, että kun nyt vedän tätä kerhoa, niin jonain päivänä minun kerholaiset saattavat pelata jopa samassa joukkueessa kuin minä. Näin kävi esimerkiksi minulle. Kävin pienenä kahdessa eri sählykerhossa ja nykyään pelaan samassa joukkueessa kuin kaikki ne, jotka ovat minulle sitä sählykerhoa vetänyt. Enkä ole enää paljon huonompi kuin hekään, jotka minua ovat joskus opettaneet. Minusta tämä on erittäin hienoa. Aika hauskaa omasta mielestäni on se, kun jotkut kerholaisista sanovat minua opettajaksi, vaikka enemmänkin olen ohjaaja kuin opettaja. Tämä kerho on myös erittäin hyvää kokemusta minulle, koska isona haluaisin olla liikunnanopettaja. Saan vähän kokemusta, millaista on opettaa tai ohjata pieniä.

Henri J